"En mä tiiä ketä mä äänestäisin. Eikä mua ees kiinnosta."

Juttelin tässä kämppikseni kanssa eduskuntavaaleista, ja hänen kantansa aiheeseen on tuo. Oli ihan oikeasti pakko jäädä miettimään, miksi ihmeessä ei kiinnosta. Pakko kysyä.

"Ihan kuin yksi ääni merkitsisi mitään."

Jotenkin hirveän surullista. Uskoa demokratiaan ei ole, politiikka on kaukaista, eikä siihen voi osallistua. Se tapahtuu jossain Arkadianmäellä pukuun pukeutuneiden miesten suljetuissa työhuoneissa, joihin ei nähdä ja joista ulos voi tulla jotain aivan muuta kuin mitä vaalikamppanjointi lupasi. Tottahan se melkein onkin.

Suomen järjestelmä kaipaisi totaalista uudistusta. Kun mietitään ensin vaikkapa ääntenlaskutapaa, niin huomataan, että jo siinä vaiheessa ollaan menty metsään pahemman kerran. Puolueiden sisällä erot ovat suuremmat kuin puolueiden välillä, ja ääntenlaskutavan takia äänestetään todellisuudessa puoluetta, ei henkilöä. Näin ollen, jos antaa äänensä itseään miellyttävälle ehdokkaalle, saattaa todellisuudessa tulla äänestäneeksi samalta listalta jonkun aivan muun henkilön eduskuntaan - jonkun, jonka ajatusmaailma on esimerkiksi äärivasemmiston sijaan maltillisesti oikealla. Varsinkin puolueet, joissa olematon puoluekuri on määrittänyt listat, on täysin mahdollista, että arvot, joita henkilö kuvittelee äänestävänsä, eivät todellisuudessa saakaan niille tähdättyä ääntä missään määrin.

Tällainen järjestelmä on demokratian irvikuva. Äänestää saa ja pitää, mutta sen sijaan että äänestäisi todella sellaista henkilöä, jonka ajatuksia kannattaa, äänestääkin puolueen luomaa listaa, jonka mukaisesti eduskuntaan valitaan henkilöt puolueen sisältä. Miten kansa voisi saada äänensä kuuluviin tällaisen systeemin voimin? 

Puoluekarttakin on lievästi epämääräinen - poliittiseen kenttään vähemmän perehtyneiltä kun kysyy, niin demarit, kokoomus ja keskusta niputetaan suurinpiirtein samaan kastiin. Tiedetään, että kokoomus kannattaa yrittäjyyttä, demarit pitävät sosiaalihuoltoa äärimmäisne tärkeänä, ja keskusta nyt vaan on keskellä kaikkea ja kannattaa vähän kaikkea tai ei mitään. Puolueet lähenevät toisiaan ja niiden perinteisesti demokratian alkuaikoina ajamat arvot ovat kadonneet ja levinneet. On mahdollista, että vaalikone (esimerkiksi minulle) sanoo sopivimmiksi puolueiksi keskimäärin vasemmistopuolueita - silti ehdokkaista top 10 koostuu pääosin oikeistolaisista. Samoin myös ne 10 epäsopivinta. Yhteistä kantaa ei siis puolueilla ole, ja äänestäessäsi henkilöä puolueesta, jonka ehdokkaiden ajatusmaailmat poikkeavat selkeästi toisistaan (kuten tilanteessa, jossa saman puolueen edustajat löytyvät vaalikoneen kyselytuloksen ensimmäisiltä ja viimeisiltä sijoilta), otat tietoisen riskin. Ääni voi mennä kenelle vain niistä, joiden maailmankatsomus ehkä on varsin kaukanakin omastasi.

Mitä tälle sitten voisi tehdä? Joko uudistaa vaalit todellakin henkilövaaleiksi - puolueen sijaan äänestettäisiin todella ihmistä, ja puolueiden sisäiset ryhmäkuria epämääräisesti edustavat listat poistettaisiin. Vaihtoehtoisesti voitaisiin luoda uudet puolueet fossiloituneiden, levähtäneiden muinaisjäännösten tilalle. Liberaaliset ja konservatiiviset oikeistot ja vasemmistot (ja väliin tietenkin myös keskusta) mahtaisivat riittää vallan mainiosti, ja selkeyttäisivät kenttää huomattavasti.

Ihmisten on demokratiassa saatava äänensä kuuluviin. Nyt se ei tapahdu missään määrin.