Onpas taas vierähtänyt aikaa siitä, kun viimeksi on päässyt kirjoittelemaan. Ja huomaamattani olen kirjoitellut tämän blogini lisäksi kahteen muuhun paikkaan, mikä lienee osaltaan vaikuttanut tämän blogini hiljaiseloon.

Tosiaan, kultani lähtee huomenna armeijaan, ja kiusallani olen hänelle soitellut Bolland & Bollandin hittiä, In the Army Now. Ei sillä että suoranaisesti nauttisin tulevasta (todennäköisesti) vuoden mittaisesta inttileskeydestä, mutta pitäähän sitä jotain huvia itselleenkin suoda näinkin vakavasta asiasta.

Olen tässä nyt jokusen päivän pyöritellyt mielessäni hevostani koskevaa asiaa... Kahden vuoden ajan olen siis ollut onnellinen (ja välillä vähemmänkin onnellinen) hevosenomistaja, ja nyt, opiskelujen viedessä suurimman osan ajastani, on rahatilanteeni huonontunut siihen pisteeseen asti, että alkaisi olla pakko luopua tuosta eläimestä. Toisaalta en millään raaskisi tai haluaisi sitä myydä, kuitenkin pidän sitä maailman hienoimpana eläimenä. Parisen päivää sitten kävi taas yksi ostajaehdokas, ja katselin järkyttyneenä hänen ratsastustaan. Ratsastuksen ohjaaja kuulemma ammatiltaan, ja tasoltaan ratsastajana minua heikompi - mikä tosiaan ei ole kovin hyvä. He sitten soittelivat muutamaa tuntia käyntinsä jälkeen, ja ilmoittivat, että eivät ole kiinnostuneet tammastani harrastushevosena, mutta että nimellistä hintaa vastaan voisivat ostaa sen siitoskäyttöön. Nyt minua aivan aikuisten oikeasti kiinnostaisi moinen vaihtoehto, olenhan koko kahden vuoden ajan haaveillut siitä, että tammalle saataisiin varsa. Ainut mikä mietityttää, on se, saako sopimukseen mitenkään pätevästi sellaista ehtoa, että minulle annettaisiin tuleviin varsoihin etuosto-oikeus. Olen tässä sitten huvin vuoksi selaillut varallisuusoikeuden opusta (tuleva tenttikin tosin vaikuttanee), ja ollut rivien välistä lukevinani, että kaiken järjen mukaan moisen sopimuskohdan pitäisi olla aivan pätevä. Eri asia sitten, miten saisin mahdolliset ostajat suostumaan sopimukseen ja pitämään oman osuutensa, tai miten saisin vaikutettua tulevan varsan isään niin, että olisin siitä oikeasti kiinnostunut. Ja lisäongelmia tuottanee se, etten voi olla aivan varma rahatilanteeni kehittymisestä.

Huh, tässä on taas miettimistä kerrakseen. Äitini kanssa puhuin moisesta, ja hän oli sitä mieltä, että jos varsan haluaa, niin paras idea olisi siirtää tamma jonnekin pienelle tallille, jossa tallivuokra on mahdollisimman alhainen, ja teettää sillä itse varsa, ja miettiä sen jälkeen, mitä sitten tekisi itse tammalle. Ongelmia vain on tuossa muutama liikaa, ja epävarmuustekijöitä lisäksi vielä vähän enemmän. Esimerkiksi rahatilanteeni heikkous: tamman eläinlääkärikulut, osaava hoito, varsan koulutus ja kasvatus, kahden hevosen tallipaikka ainakin jonkin aikaa... Miten ihmeessä rahani riittäisivät siihen, jos edes normaaliin hevosenpitoon ne eivät oikein tahtoisi?

Toisaalta taas myyminen siitoskäyttöön ja varsan mahdollinen ostaminen myöhemmin olisi myös vähän turhan "riskialtista". Myisin hevosen siinä aivan järkyttävään alihintaan tasoonsa nähden, enkä mitenkään voisi olla varma, että varsaa ylipäätään koskaan tulisi. Jos se kuitenkin syntyisi, olisi epävarmaa, vieroitettaisiinko se emästä minulle sopivaan aikaan, tai olisiko se ominaisuuksiltaan sellainen, että ostaminen ylipäätään kannattaisi. Ja jos heittäisin etuosto-oikeuteni täysin hukkaan, menettäisin sekä tamman (järkyttävään alihintaan tosiaan), että syyn, jonka takia sen olisin myynyt. Selkeää?

Mutta tosiaan, tässä täytyisi näitä vaihtoehtoja punnita ja katsella, josko joku järkevä ratkaisu löytyisi. Minulle tämä vain on harvinaisen vaikea tilanne ratkaista. Mitä tahansa teenkin, riskejä on enemmän kuin tarpeeksi - paitsi jos myyn tamman perinteisesti harrasteratsuksi, ja saan siitä normaalin hinnan, jolloin voin suosiolla unohtaa koko hevosen olemassaolon. Se vain ei tuntuisi minusta ollenkaan houkuttelevalta.