Tänään on ollut koko päivä yhtä hulinaa. Siltikin hymyilyttää edelleen, jäi hirvittävän hyvä fiilis kaikesta - eikä punaisena höyryävä tee ainakaan huononna oloa ollenkaan.

Liikunta on kyllä kummallinen asia. Vaikka tanssitunnilla olin välillä jo aivan itkuun purskahtamaisillani ja luovuttamaisillani kokonaan, kun olin viimekertaisen poissaoloni takia aivan ulkona uusista sarjoista ja liikkeistä, jäi siitä aivan uskomaton olo. Sain kuin sainkin itsestäni rutistettua muutaman onnistuneen liikkeen ja pysyin lähestulkoon koko sarjan mukana viimeisellä kerralla! Hymy pysyi sen jälkeen huulilla koko matkan kotiin, ja jatkuu vieläkin. Perjantaina pääsen taas uudestaan tanssahtelemaan, ja toivon mukaan sujuu paremmin nyt, kun ei ole taukoa montaa päivää välissä.

Tosiaan, olen saanut tänään juoksennella ympäri Helsinkiä, kierrellä kaikki yliopiston rakennukset läpi ja etsiä toimivaa tulostinta. Totesin luennolla, että luennoitsijamme herra Ervasti on niitä henkilöitä, joiden luennoilla tosiaan tarvitsee valmiit diat, joista käy ilmi luennon pääkohdat. No, näppäränä tyttönä lähdin luennon päätyttyä niitä metsästämään, jotta huomenna en olisi aivan niin ulalla koko hommasta, ja painelin ensinnä Porthanian tietotekniikkaluokkaan. Ikäväkseni moni muukin oli tajunnut, että ne diat olisivat vallan hyödylliset, joten yksi ainokainen tulostinparka ylikuormittui melko pahasti, ja suostui tulostamaan yhden sivun puolessa minuutissa, noin suurinpiirtein. Heikollakin matematiikalla osaa laskea, että parikymmentä sivua pariakymmentä oppilasta kohden vie sen verran rutkasti aikaa, että suosiolla luovutin osaltani.

Aleksandriassa kokeilin onneani uudelleen, vain todetakseni, että tulostin ei suostu tulostamaan. Näin toisessa kerroksessa. Tyhmä phuksi kun ajattelin olevani, kysyin neuvoa eräältä vanhemmalta opiskelijalta (nöyrimmät kiitokseni tässä vaiheessa hänelle!), joka neuvoi, että kannattaa kokeilla tulostaa ylempään kerrokseen, sillä koneet välillä kenkkuilevat, eivätkä suostu yhdistämään oikeaan tulostimeen lainkaan. Näinpä minä tein, kirjasin itseni ulos koneelta sen sanottua tulostuksen onnistuneen, ja kiipesin seuraavaan kerrokseen. En löytänyt tulostuksiani mistään.

Tätä samaa jatkoin muutaman kerroksen verran, ja menetin tulostussivukiintiöstäni arviolta kolmisenkymmentä, ehkä nelisenkymmentä paperia saamatta itse todellisuudessa yhtäkään. Yli tunnin juoksin kerrosten väliä, tulostin sieltä ja tulostin täältä, ja lopultakin, kun olin jo menettämässä toivoni kokonaan, sain kuin sainkin luentomuistiinpanot itselleni. Enkä ollut tässä vaiheessa edes aikataulusta vielä myöhässä! Ärsyyntynyt kyllä senkin edestä.

Kirjakapassakin ehdin käydä kyselemässä siskolleni jonkinsorttista psykologian tai liikuntaterapian tai jonkun vastaavan "hömppätieteen" opusta vain jotta saisin kuulla, että sitä ei ole käytännössä missään pääkaupunkiseudulla tarjolla. Säätyivätpähän ne rahat sitten. Ja ärsyynnys samaten.

Onneksi illan Spex-kokous ja tanssitunti toimivat loistavana terapiana, nauru virkisti kummasti ja liikkuminen ja itserääkkäys rentouttivat. Tällaisen päivän jälkeen tosiaan jäin vain miettimään, kuinka kummassa voikaan olla näin onnellinen.

Olen niin oikealla alalla kuin vain ihminen voi olla, haluan todella oppia asiat joita luennoilla käsitellään, haluan tietää lisää ja nimenomaan kyseenalaistaa ja tutkia erilaisia ongelmia. Kieltämättä minussa asuu hyvinkin suuri humanisti, vaikka oikeustieteelliseen tiedekuntaan olenkin päätynyt - minulle ei riitä pykälät ja niiden tulkitseminen, vaan kaipaan tietoa yhteiskunnasta, vaikutussuhteista ja vallankäytöstä. Tahdon teorioita, filosofioita ja tutkimustuloksia, en yksiselitteisiä totuuksia, joiden mukaan on elettävä. Vaikka totta kai minua kiinnostaa itse lainoppikin, miksikäs muuten olisin vaivautunut oikeustiedettä lukemaan?

Mutta onnellisuuteen palatakseni, minun on mainittava, kuinka hyvälle tuulelle kultani on minut tänään saanut. Taas. Kuten joka päivä. Olen hyvinkin itsekeskeinen persoona siinä mielessä, että rakastan kuulla kehuja itsestäni, ja nautin suunnattomasti tietäessäni, että minusta pidetään ja minua arvostetaan. Lisäksi olen erittäin helposti tyytyväisenä pidettävää sorttia. Tänään olen kuullut olevani kaunokainen ja rakkain ikinä, ja nuo kaksi asiaa pitävät minut hymyssäsuin huomiseen asti, elleivät pidemmällekin, ja hymistelen täällä tietokoneella teekupposeni kanssa istuessani elämäni täydellisyyttä. Okei, todellisuudessa moni muukin asia vaikuttaa onnellisuuteeni, kuten syksy ja punaiset lehdet, raikas tuuli ja kirpeä ilma, pimeys ja katulamput, lihasten raukeus liikunnan jälkeen, yrittiteen pehmeä maku, puhtaiden lakanoiden tuoksu ja ihanat ystävät, joiden ajatteleminenkin saa aina hyvälle tuulelle. En kertakaikkiaan keksi, mikä elämässäni voisi olla tällä hetkellä paremmin. Tietenkin vain mikäli raha-asioita ei huomioida.

Mutta nyt lienee aika siirtyä untenmaille, uniaikaa olisi jäljellä vielä kuutisen tuntia. Saa nähdä jaksaako sillä huomiset luennot ja työpäivän perään. Toivotaan parasta.